Virallisesti

Olympialaisten historia. Wau.

Löysin tällaisen käytettävyydeltään huippuluokkaa olevan info-sivuston Olympialaisista.

Kun klikkaa Suomeen 1952, niin näkyy kuva ilmeisesti kaukalopallopelista!

 

Sivun tarjoaa Venäjän kansainvälinen tietotoimisto Ria Novosti:

 

http://en.rian.ru/infographics/20120810/175115828.html

 

Ps. Minkälaista lippua Saksa käytti 30-luvulla?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Hakaristilippu oli Saksan kansallislippu vuodesta 1935 vuoteen 1945 ja Berliinin kisat olivat 1936.

Jouni Ikonen

Hmm... Olisi kiva nähdä joku valtion asiakirja, jossa lipun valintaa perusteliin:

"Hakaristillä on erityisen paljon erilaisia merkityksiä. Kuvatessaan salamaa se on yliluonnollisen voiman ja jumaluuden merkki. Kuvatessaan pyörimistä se kuvaa aurinkoa tai vuodenkiertoa ja näihin liitettyjä hyviä ilmiöitä kuten elämää, onnea ja hedelmällisyyttä. Hakaristin on uskottu paitsi tuovan hyvää onnea, myös suojelusta pahoilta voimilta ja vihollisilta."

Lasse Askolin

Helsingin kesäolympialaiset 1940 liittyvät minuun haikean erikoisin sitein, vaikka kesästä 1940 oli vielä 4 vuotta syntymääni!
Tuleva isäni puuhaili 1930-luvulla jos jotakin.
Hän oli rakentamassa maantietä Turku-Helsinki,jotta turkulaiset pääsisivät helpommin tulevalle uudelle olympiastadionille.Tietysti isäni toimen miehenä oli mukana olympiastadionimme rakennustöissäkin.
Pikkupoikana eräs ensimmäisiä hommiani oli olympiastadionilla.
Sain päiväpalkkana 500 markkaa,kun jonkinlaisena mainostempauksena olin jakamassa stadionilla ihmisille Rikospoliisin mukana -aikakauslehteä.
En muista kisaa, jonka takia ihmiset silloin stadionilla olivat!
Sain rikoslehtiä itsellenikin.
Luin lehdet kaikki putkeen.
Seuraus:minun oli siirryttävä omasta kerrossängystäni äidin viereen, koska kaikki kirves-ja paloittelu- sekä matkalaukkumurhat lehdessä aiheuttivat minulle kammottvan pelkotilan useina öinä peräkkäin.
Suloisempaa oli tulossa aikuisiällä Helsingin kesäolympialaisten ansiosta!
Matkailin usein Tukholmaan yksin "seikkailemaan".
Seikkailu oli kävelyä ja yökerhojen oven edessä jonottavien tukholmalaiskaunottarien ihailua.
En kuvitellutkaan, että menisin yökerhoon sisään.
Osasin kyllä ruotsia aika hyvin, mutta kaunottaret vaikuttivat minulle täysin tavoittamattomilta.
Vanhan kaupungin torilla istui iltapäivällä yksinäiseltä vaikuttava neito,kuin naapurin tyttö,mutta kauniimpi, raikas, teeskentelemätön j.n.e.
Istahdin työn viereen penkille.
Tietenkin ilmeni, että hän on norjalainen!
Olin yhtenä iltana kadulla saanut reilut ryypyt joukolta pelottavan näköisiä nuorukaisia. Ryyppyjä nämä norskit tarjoilivat siksi,etten ollut ruotsalainen, vaan KUNNON SUOMALAINEN.
Suomalaiset ja norjalaiset löytävät aina toisensa - jostain sivummalta.
Tyttö oli töissä hanmmashoitajana Tukholmassa, siis paikallisia tavallaan.
Rohkaistuin hänen ystävällisyydestään niin,että kutsuin hönet punaviinille torin reunalla olevalle ravintolan terassille.
Olin löytänyt Vanhan kaupungin eräästä liikkeestä rintamerkin, joka oli tehty Helsingin kesäolympialaiisin 1940. Merkissä teksti Helsinki 1940 ja olympiarenkaat.
Olin maksanut merkistä ehkä 25 kruunua eli halvalla sain.
Tietenkin punaviinin ja terassiauringon lämmitys "sekoitti" pääni - tyttö oli todella raikkaan suloinen! - ja annoin merkin suoraan hänen paitansa kaulukseen.
Hän kertoi ymmärtävänsä merkin arvon olympialaisista,joita ei pidettykään koskaan sodan takia.
Muusani sattoi minut kello 18 Vanhan kaupungin rannasta lähtevään Boreen ja suuteli tuntuvasti erotessamme.
Voiko ihanammin olympiamuistelus päättyä. EI!

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa